Unohtumaton ilta

Metsässä ei liikahda lehtikään
on kuin luonto kuollut jo ois
kuinka kaunis on illan hetki tää
rusko päivän kun haipuu pois
Kuinka kaunis on illan hetki tää
rusko päivän kun häipyy pois

Niin kuin hopeaa kalvo virran on,
kun sen ylle noussut on kuu.
Vielä lumoaa laulu lohduton,
yli virran mi kantautuu.
Vielä lumoaa laulu lohduton,
yli virran mi kantautuu.

Päivä kohta koitta ja laskee kuu.
Lumous ei haihdu nyt vaan.
Vaikka unhoittuis multa kaikki muu,
tämä ilta ei milloinkaan,
vaikka unhoittuis multa kaikki muu,
tämä ilta ei milloinkaan.