Tämä taivas, tämä maa

Tääl′ on pelloiksi kuokittu soita,
täällä korpia raivattu on.
Tätä kansaa ei vastukset voita,
se on sitkeä, taipumaton.
Aina uudestaan kyntää, ja kylvää se maan,
mistä pettua leipään, jos tarvitaan,
kunnes kerran sen uurastus palkkansa saa.
Sadon kultaisen kantaa maa.

Tämä taivas , tämä maa,
sillä arvoa on pysyvää.
Tämä taivas, tämä maa
sukupolvelta toiselle jää.

Talvet pitkät on ankarat täällä,
pellot peittelee hanki ja jää.
Töitä tehtävä on joka säällä,
vaikka kylmäkin ois pimeää

Kevään tullen, kun aurinko yön alistaa,
silloin versovat ruohot ja kukkii maa,
silloin pohjolan valkeat yöt kumoaa,
valon poimia ihminen saa.

Tämä taivas , tämä maa,
sillä arvoa on pysyvää.
Tämä taivas, tämä maa
sukupolvelta toiselle jää.

Synnyin lahjaksi saatu on voimaa,
josta muualla puutetta on,
joka Suomea köyhäksi soimaa,
sisu sille on tuntematon.

Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan,
katajaista se on ja se kestää vaan,
kiven harmajan kautta se tien puhkaisee,
ajat vaikeatkin hallitsee.

Tämä taivas, tämä maa sillä arvoa on pysyvää.
Tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää.
Tämä taivas, tämä maa sillä arvoa on pysyvää.
Tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää.