Syksyn muistoja

On tuo aika nyt, tullut mieleeni mun
se säilyy muistona kauan, unhoittaa voisinko sun
kai pian, armahin, riemun luokses taas tuo
nuo hetket uudelleen saisin, syömmeen se vain luo

niin pian aika vei kallein luotain sun pois
vain viivyit hetkisen verran hetket nuo saada vois
kun puu lehdet saa. niin pian myrskyt ne vie
kun mustan vaipan saa taas maa
synkkä on syksyinen tie

sun vei syksy pois, mennyt rakkain vain on
on oudot kohtalon langat, kulku sen arvaamaton
nyt sua kaipailen. Sulle syömmein vain lyö
sun lähtös vienyt on kaiken, jälkeen jäi yksin vain yö
Pois sun hymys on, äänes kellot ei soi
jäi muistoon entiset päivät, lähdön ne rakkaalle toi
Jos taas, kerran vaan sun vain kohtaisin niin
se kauniiks vaihtais taas tään maan, jään uniin taas menneisiin.