Mandshurian kukkuloilla

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan.
Metsät ja kummut kultainen kehrä
kietoi jo vaipallaan.
Käy polkuaan kulkija, matkamies.
Majassa armas odotti ennen.
Nyt on jo kylmä lies.

Mustalaisen soitto soi hurmion,
tuvassani viulut soi turmion.
Ryösti armahain, hän oli parhain.
yhä kostoa kannan vaan.
Mustalaisen soitto soi hurmion,
tuvassani viulut soi turmion.
Ryösti armahain, hän oli parhain,
yhä kostoa kannan vaan.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan
metsät ja kummut kultainen kehrä
kietoi jo vaipallaan.

Siksi matkamiehen mieli sinne on
kunne kulki onnensa tie.
Nyt kylmä on lies vaan polkunsa sinne
vieläkin yksin vie.
Siksi matkamiehen mieli sinne on
kunne kulki onnensa tie.
nyt kylmä on lies vaan polkunsa sinne
vieläkin yksin vie.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan.
Metsät ja kummut kultainen kehrä
kietoi jo vaipallaan.
Käy polkuaan kulkija, matkamies.
Majassa armas odotti ennen,
nyt on jo kylmä lies.