Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
Tuon usein tuntenut oon raskahasti
Kun katson kansan tämän vaiheisiin

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan?
Miest’ aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
Tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko
Meil’ ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo

Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi Lapin suvi
Sit’ aatellessa mieli apeutuu
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu

Mut pitkä vain on talven valta, hetken
Tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan
Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
Ja jättävät jo jäisen Lapin maan

Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän
Te suuret aatteet, teitä tervehdän
Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän
Jos muutattekin maihin etelän

Oi oppi ottakaatte joutsenista
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin

Havisten halki ilman lentäkäätte
Tekoja luokaa, maita valaiskaa
Mut talven poistuneen, kun täältä näätte
Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa